Terapia purkamista... - - - Therapy unloading...

Lukee ken haluaa....

Olen hautajaista asti kantanut tätä sisälläni ja yrittänyt sitä käsitellä - ja nyt toivon, että kirjoittamalla saan tämän "solmun" purettua ja pystyn jättämään asian murhetimisen vähemmälle ja "pääsen jatkamaan elämääni"..
En halua asian pilaavan enää enempää oloani..

Kuten olen aiemmin maininnut - äitini hautajaiset olivat tämän kuun puolivälissä.. Tai KASVATTIÄITINI, jos tarkkoja pitää olla...

Jouduin toteamaan, että minulle tuntemattomasta syystä - minut oli jätetty pois lähes kaikesta :(
Minua ei mainittu paikallislehden kuolinilmoituksen surijoissa - Isompaan lehteen sentään olivat laittaneet...

Papin puheissa ei ollut minusta mitään - ja kun myöhemmin seurakuntatalolla esitettiin kuvakollaasia äidin elämästä - minusta ei ollut siinäkään mitään :(
(Myöhemmin äitini sisar kehtasi tulla valehtelemaan päin naamaa, etteivät olleet löytäneet kuvia minusta!! Kun äitini kirjahylly on pullollaan rippikuvia, kihlakuvia, hääkuvia jne. jne.....!!!)

Itseni puolesta tuntui kyllä pahalta...
Mutta se mikä loukkasi/satutti kaikkein eniten.... Lapsistani ei mainittu yhtään mitään!!!

Hän oli MINUNKIN äitini 40 vuotta - ja lasteni mumma koko heidän tähän astisen elämän ajan.

Minä en ymmärrä miksi ja millä oikeudella minulle ja perheelleni tehtiin tällaista :(

Lapseni eivät ainakaan ole ansainneet tällaista kohtelua.

Olen tuntenut itseni jälleen hylätyksi, ollut surullinen, loukkaantunut mutta ennen kaikkea vihainen - pääosin lasteni vuoksi, mutta eipä asialle mitään enää voi, ei sitä enää tekemättömäksi saa..

Nyt yritän vain päästä asian yli - ja koetan kerätä rohkeuttani, että uskaltaisin pyytää äitini siskolta avainta hänen taloonsa, että saisin käydä hakemassa munulle kuuluvia tavaroita sietlä pois (mm. niitä ei löytyneitä valokuvia...)

No niin, nyt olen sanut purkaa pahaa oloani - poistelen tämän jossain vaiheessa, mutta teki hyvää saada asia edes näin ulos..

Reads whoever wants to ....

I have since the funeral  carried this inside me and tried to deal with it - and now I hope that I can get this "node" out of my chest by writing and defusing it out so that I'll be able to leave the sorrow about it  to less "I get to continue my life"..
I do not want the matter pollutant my life any more..

As I have mentioned earlier - my mother's funeral was the middle of this month .. Or my FOSTER mother, if we must be exact...

I was forced to realize that, for reasons unknown to me - I was left out of almost everything :(
I was not mentioned in the local newspapers obituary mourners list - At least in the larger newspapers obituary I was mentioned...

In the priest speeches there was nothing about me - and later at the parish hall when they presented a photo collage about mother's life -  there was nothing about me there :(
(Later, my mother's sister had the nerve to come to lie to my face that they had found pictures of me !! When my mother's bookshelf is crammed with photos of the confessional, an engagement photos, wedding photos etc., etc ..... !!!)

On behalf of myself it felt enough bad...
But what offended / hurt most of all .... My children was not mentioned anything at all !!!

She was MY mother too for 40 years - and she's been my children grandma for whole of their life up until now.

I do not understand why, and what right they had to do for me and my family such :(

At least my children have not deserve such treatment.

I have felt myself again rejected, I've been sad, hurt, but above all angry - mostly because of my children, but it is all done and cannot be  undone anymore.

Now I'm just trying to get the matter over - and I'm trying to gather the courage to ask from my mother's sister the keys to her house, that I could go and get all the things that belong to met (among other the photographs she couldn't find..)


Well, now I've got disassemble my bad feel - I'll delete this at some point, but it did a good thing to get this out at least this way..